LEVONELO

LUONTOELÄMYKSIÄ SASTAMALASSA

Levonelossa nautimme hetkistä tarinoin, jousin ja kanootein!

Ilo-intiaaneilla Perun vuoristossa keskiajalla oli tapana ottaa onnea tuottava kivi mukaansa metsästys- ja taisteluretkille.   Jokainen kivi oli muotoutunut vuoripuroissa ainutkertaiseksi onnea tuottavaksi amuletiksi.
Heimon naiset värjäsivät ne ensin kirkkailla luonnonväreillä ja voitelivat sen jälkeen hyväntuoksuisiksi kasviuutevoiteilla.  Miehet sitoivat kivensä nahkapussissa kaulalleen ja aika ajoin hypistelivät sitä pitääkseen onnenannoksen tasaisena ja pärjätäksensä uhkaavissa ja vaikeissa tilanteissa.
He uskoivat ehdoitta kiven taikavoimaan.
Tänään saat oman onnen kivesi...

...Se on Sinun ikioma LEVONKIVESI. Olen käsitellyt sen hunajaöljyllä ja yrteillä. Se motivoi Sinua onnistumaan mahdollisissa pulmatilanteissa. Hypistele sitä silloin intiaanien tavan mukaan. Rasia ei saa hävitä retkiesi aikana, koska onnesi ja menestyksesi on paljon siitä kiinni.

Tarvitset Levonkiveä päivän kerrallaan, loppuelämäsi ajan. Levonkivi ei menetä tehoaan, se ei kulu ajassa eikä sillä ole vanhenemispäivämäärää. Sillä ei myöskään ole säteilyvaikutusta, se ei auta pöytälaatikosta. Sinun pitää ottaa se aina kaikille elämän retkillesi mukaan.

ON VAIN YKSI EHTO: SINUN PITÄÄ EHDOITTA LUOTTAA SIIHEN!

MAAHISPOLKU

Omalla, pienellä Maahismaahan johtavalla sillalla seisoo puusta veistetty Kätiäinen. Isoilla hörökorvillaan hän kuulostelee tuulen suuntia ja ihmisten kulkuja. Hämärälasit suojaavat silmiä  kirkasta valoa vastaan. Hän vastaa alueen rauhasta ja turvallisuudesta. 

KÄTIÄINEN
Omalla, pienellä Maahismaahan johtavalla sillalla seisoo puusta veistetty Kätiäinen. Isoilla hörökorvillaan hän kuulostelee tuulen suuntia ja ihmisten kulkuja. Hämärälasit suojaavat silmiä  kirkasta valoa vastaan. Hän vastaa alueen rauhasta ja turvallisuudesta.  

Kätiäinen kertoo:

”En mahdu  kulkemaan tunneleissa työmaahisten tavoin. Seison yksin kaiket päivät ja yöt nimikkosillallani. Siksi tarvitsen hämärälasit, ettei kirkas auringon valo pääse minua sokaisemaan. Minulla on lisäksi suuret hörökorvat, joilla voin kuulostella maan töminästä, ettei kukaan epäilyttävä ihminen, eläin tai mielikuvitusolento pääse häiritsemään maahispuistoni rauhaa. Paras ja tärkein kaverini on Haistokas. Hän asustaa tuossa lähellä polun varressa kivien muodostaman portin edessä. Kaikki muut maahiset asuvat maanalaisissa tunneliverkostoissa.  Nämä työmaahiset käyvät maanpinnalla vain hämärän aikaan järjestelemässä ihmisten sekaisin jättämiä asioita ja tavaroita.

Ennen tunneleihin palaamistaan he käyvät hieromassa omia neniään minun nenääni. Samalla eritän heihin NENÄTUNUA. Sitten kun he  taas menevät  takaisin luolastoon vartijamaahinen tunnistaa heidät tuosta ”tunusta” ja päästää heidät sisään.


Toivon, että minulle tullaan juttelemaan ja minua kosketaan, että saan olla muille iloksi.  Minun herkkuani on Kätiäishärkki. Olen varannut tuohon vierelleni pienen astian, johon Maahismaan kävijät voivat jättää tätä merkillistä mutusteltavaa. Vieraiden pitää itse tarkkaan miettiä, että mitä se voisi olla!  Toivon kovasti, että saan sellaista härkkiä, joka lisää minun jaksamistani, parantaa minun kuuloani ja pitää minun näköni tarkkana öin ja päivin.


Niin,  oikeasti olen puusta veistetty patsas.  Minua veistäessään tekijäni latasi minuun, kiireettömyyttä, levollisuutta ja rauhallisuutta. Näitä arvoja ja asenteita minä jaan kaikille puistossa kulkeville. Toivonkin, että Maahismaasta lähtiessään ihmiset ovat onnellisempia kuin sinne tullessaan”

VAISTOAMMUNTA

Ammunnassa etsitään ja harjoitetaan mielen ja ruumiin tasapainoa eikä kilpailla toisia vastaan eikä pyritä mitattaviin suorituksiin. Pyrkimyksenä on mahdollisimman oikea suoritus, ei itseisarvona hyvä tulos.

Aluksi ampuja pyrkii vapautumaan omasta Minästään mahdollisimman pitkälle. Ampujan kaikkivoipaisuuden tunne ja oikeassa olemisen tarve jää näin taka-alalle.

Tällöin mieli voi vastaanottaa uutta kun siellä on tilaa. Pitkän ajan kuluttua ja satojen harjoittelujen jälkeen hän voi saavuttaa tiedottomuuden tilan (Nirvanan), jolloin
"ampuja ei itse ammu vaan Se ampuu"...

Seuraavaksi ampuja pyrkii tekemään teottoman teon/tarkoituksettoman teon, koska asiat kuitenkin tapahtuvat hänestä riippumatta. Eugen Herrigelin kirjassa Zen ja jousiammunnan taito on tästä laukaisuun liittyvä loistava esimerkki:

"Kun lapsi pitää aikuista kädestä kiinni ja havaitsee jonkun hänelle mielenkiintoisen asian niin hän vain irtautuu otteesta. Hän ei ajattele, että nyt minä irroitan. Samoin toteutuu hyvä laukaisu; sitä ei pidä ajatella; pitää vain laukaista."


Ampuja on ammunnan liikkumaton keskipiste. Koko suorituksen ajan hänen vartalonsa pysyy vakaana ja suorassa. Myöskin pää pysyy liikkumattomana. Asennon tulee pysyä samana suorituksesta toiseen.
Pyydän aloittelijoita aina kuvittelemaan ammunnan ajaksi selkärankansa viereen liimatuksi rautakangen sekä päänsä päälle omenan, joka ei saa pudota. Näin vartalon ja pään asento pysyvät aina vakaina.
Lopuksi vielä varoitus:

”Jos aluksi teet itsellesi ampumisen helpoksi, niin jatko saattaa olla sinulle vaikeaa”.

Ammutaan Long -bow´lla (pitkäjousi) ja etsitään kukin omaa henkistä ja fyysistä tasapainoamme.

Kursiivit tekstit Herrigelin kirjasta ”Zen ja jousella ampumisen taito”

Hinnat
Vaistojousiammunta 20 € / 2h / henkilö | Helmikivi ja nuotiokehä 5€/henkilö

MELONTA

Rautaveden taukopaikat melontaretkeä varten:
Lähin, Vehmaanniemen kohdalla: Salosaaret, useita nuotiopaikkoja, hyvät telttailupaikat.
Pirunvuoren edustalla: Kuivaluoto, useita nuotiopaikkoja, hyvät telttailupaikat, WC.
Ellivuoren edustalla: Oksalo, useita nuotiopaikkoja, hyvät telttailupaikat, WC.

Hinnat
Melonta 10 € / 2h / henkilö | Helmikivi ja nuotiokehä 5€ / henkilö

YHTEYSTIEDOT

Jaska Levo
Käyntiosoite: Asemakatu 34, 38200 Sastamala
044-360 8881

 

Please publish modules in offcanvas position.